KesäDW2

Eka varsinainen pelikerta
"Kristen, mitäs nyt helvettiä?"

Yön aikana jatketaan rosvotutkimuksia. Juliukselle ja Haikaralle paljastuu, että Tira on druidi. Ragnar-velhon ja Juliuksen Zenralta saaman pyhän ohjastuksen avulla jäljitetään rosvoileva velho Wiltonnokan puolelle rähjäiseen satamakortteliin. Sonan kadonnut riipus löytyy hämyistä liikettä pitävältä druidilta, joka kuvailee saaneensa riipuksen huppupäiseltä pitkänhonkelolta kaverilta. Tapellaan jonkinlaista golemia ja muutamaa palkkasoturia vastaan. Palkkikset pääsee karkuun ja saadaan lopulta velho kiinni. Velho paljastuu Ragnarin vanhaksi tutuksi, Kristeniksi, joka on Ragnarin mukaan luultu kuolleen Algoleiden hyökkäyksessä karavaanin kimppuun. Ragnar teleporttaa koko poppoon takaisin Marthaloksen puolelle Zenran paladiinien tukikohtaan.

View
Intro: Missä on meidän kamat?!

Epäkuolleiden epidemia on puhjennut vuosi sitten kevään koittaessa etelässä Viljavan ja Punamaan seuduilla. Seudulta kotoisin oleva Haikara on vastikään luovuttanut ja lähtenyt pakoon noita hirvityksiä.

Reipas seureemme Haikara, Julius, Sona ja Tira tapasivat karavaanimatkalla Silta-kaupungista kohti Marthalosta. Matkan aikana Tira ja Sona olivat karavaanin palveluksessa oppaina ja turvana, Julius kulki mukana ja samalla suojasi saattuetta arvovallallaan ja Haikara matkusti mukana kun ei halunnut Siltaankaan jäädä.

Sankarimme saapuivat Marthalokseen, jossa oli melkoinen hulina paitsi tavanomaisten kevätmarkkinoiden, myös Wiltonnokan kääpiöiden ja Marthaloksen paladiinien välisen historiallisen rauhansopimuksen allekirjoittajaisjuhlan takia. Rauhansopimus on määrä virallisesti allekirjoittaa seuraavana päivänä ja sen myötä myös kaupunkeja erottava muuri purkaa.

Retkue löytää tiensä majataloon nimeltä Punaisen Pyhiinvaeltajan taverna. Tavernassa Sona ja Haikara yllättäen huomaavat kadottaneensa erinäisiä esineitä. Tarkemman tutkiskelun päätteeksi selviää, että moni muukin tavernan asiakas on hukannut melko arvokkaita käyttöesineitä ja perin omituisella tavalla: reppuihin ja laukkuihin ei ole koskettukaan fyysisesti, on kuin tavarat olisivat kadonneet savuna ilmaan. Tavernan omistaja, ylpeä jo keski-iän ylittänyt haltiamies Galinar on kauhistunut moisesta häväistyksestä ja Juliuksen paladiiniarvovallan edessä nöyrtyy auttamaan tutkimuksissa.

Tira ja Sona jäljittävät varkaan hajun toiseen tavernaan, jonka asiakkaat myös huomaavat kadottaneensa tavaroita. Täällä Julius kuitenkin panee merkille, ettei yhdeltäkään velholta ole varastettu mitään. Jututettuaan erästä vanhaa ja oppinutta ihmisvelhoa hänelle selviää, että varas on todennäköisesti itse velho ja käyttää jonkinlaista varjoja hyödyntävää portaaliloitsua.

Muiden etsiessä varasta Haikaraa alkaa kuumottaa hänen Sonalta varastamansa lohikäärmeensuomuriipus ja hän kipaisee Galinarin opastamana Wiltonnokan kaupungin puolella sijaitsevalle hämyisälle parfyymikauppakujalle myymään riipuksen eräälle ilkeänoloiselle druidille.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.